Terveeks' — Buddha!
Sulo-Weikko Pekkolan "Terveeks' — Buddha!" on suomalaisen matkaajan omakohtainen kertomus matkasta Intiaan. Alkuperäisestä maantiematkasta luovuttuaan — Beluchistanin levottomuuksien ja aseidensaannin esteiden vuoksi — kertoja valitsee meritien ja nousee Basrassa höyrylaivaan. Matkalla hän tutustuu hindulaisiin upseereihin, tarkkailee kansimatkustajien elämää, ruokailutapoja ja laivan arkea, ja etenee vähitellen kohti Intian rehevyyttä. Teos kuljettaa lukijan aavikkokaupungeista laivan kannelle ja sieltä edelleen vieraan maanosan kynnykselle terävän havainnoivan ja usein huumorintajuisen kertojan seurassa.
Kirjan kiinnostavuus piilee sen ajankuvassa ja katseessa: se valottaa siirtomaa-ajan Intiaa, brittiläisen vallan luomia rotuhierarkioita sekä kulttuurien kohtaamista ulkopuolisen, mutta uteliaan eurooppalaisen silmin. Kepeän anekdoottisen pinnan alla kulkevat teemat vieraudesta, ennakkoluuloista ja matkustamisen muuttavasta voimasta. Vanhana suomalaisena matkakirjallisuutena se tarjoaa sekä viihdyttävää kerrontaa että arvokkaan aikalaisdokumentin aikakaudesta, jonka maailma on sittemmin kadonnut.
How it begins
Olin alunperin aikonut saapua Intiaan maateitä käyttäen, sillä siten olisin vähitellen eläytynyt maisemanvaihdoksiin, eikä hyppäys erämaasta Intian rehevyyteen olisi ollut niin äkillinen. Sellaista matkaa varten täytyy kuitenkin olla melko hyvin aseistettu jo tavallisinakin aikoina, ja nyt varsinkin kuulosti siltä, että Beluchistanissa pidettiin jonkunlaista toraa, jotenka sivullisen ei ollut varsin turvallista liikuskella siellä. Minulla ei ollut puukkoa kummempaa kapinetta, ja Iracissa olin koettanut hankkia ampuma-aseen kantolupaa, mutta vastaus oli ollut sentyylinen, että sopii olla kiitollinen, kun sallitaan matkustaa ilman aseitakin. Vähintäin kaksi kuukautta sanoivat ottavan, ennenkuin vastaus luvanpyyntöön kerkiää saapua Lontoosta, ja hyvin todennäköisesti se on sitten kielteinen. Luvan myöntäminenhän olisi melkein samaa, kuin lähettää aseita Intian rajaseutujen levottomalle väestölle. En ollut jäänyt odottamaan tällaisia luvansaanteja, sillä asioiden silloisellaan ollessa ei kannattanut yksin lähteä tuolle maataipaleelle, ja aseellisen saattojoukon palkkaaminen olisi noussut yli matkavarojeni, jotapaitsi vuodenaikakin oli liian kuuma sellaisen matkan tekemiseen, niinpä olin pakoitettu käyttämään merireittiä enkä matkaani tarvinnutkaan katua. Meriväkihän on aina erittäin ja, kuten tunnettua, saapi merellä paljon nopeammin tuttavia kuin maalla, joten jo ennen Intiaan tuloani olin kerinnyt hankkia itselleni moniaita läheisiä hindulaisia ystäviä viileämmistä tuttavuuksista puhumattakaan. Liikennettä näillä vesillä välittää British Indian Höyrylaivaosakeyhtiö, jonka nimi siellä lyhennetään B.I.S.N., ja laivat sillä ovat monta vertaa siistimpiä kuin kokemani italialaiset tai ranskalaiset.
Text from Project Gutenberg, public domain.