Seitsemän veljestä / Kertomus
Jukolan talo eteläisessä Hämeessä jää seitsemän veljeksen — Juhanin, Tuomaan, Aapon, Simeonin, Timon, Laurin ja Eeron — huostaan, kun heidän karhunmetsästäjäisänsä saa surmansa ja äiti aikanaan kuolee. Metsästykseen ja vapauteen tottuneet veljekset kammoavat työntekoa, lukutaitoa ja kirkkoherran vaatimaa katkismusta, ja riitaannuttuaan ympäristönsä kanssa he pakenevat sivistyksen pakkoa Impivaaran erämaahan. Siellä heitä koettelevat tulipalo, nälkä, raivoava härkälauma ja keskinäiset tappelut, kunnes vuosien karaiseman kokemuksen myötä miehet vähitellen palaavat takaisin yhteiskunnan pariin, oppivat lukemaan ja löytävät paikkansa kunnon talonpoikina.
Teos on suomalaisen proosan perusteos ja ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaani. Se kuvaa elävällä, rehevällä kielellään ihmisen kasvua itsepäisyydestä kypsyyteen sekä luonnon ja kulttuurin, vapauden ja vastuun välistä jännitettä. Huumorin, draaman ja kansanomaisen runollisuuden yhdistelmänä Kiven veljeskuvaus on jäänyt elämään kansalliskirjallisuutemme rakastettuna ja yhä ajankohtaisena klassikkona.
How it begins
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.—Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden.
Text from Project Gutenberg, public domain.