Saul: Murhenäytelmän mukainen runoelma viidessä näytöksessä
Antti Törneroosin "Saul" on viisinäytöksinen, runomittaan kirjoitettu murhenäytelmä, joka ammentaa aiheensa Vanhan testamentin kertomuksesta Israelin ensimmäisestä kuninkaasta. Näytelmä alkaa Gilgalin voitonjuhlasta, jossa kansa ylistää Saulia hänen voitostaan amalekilaisista. Pian kuningas kuitenkin joutuu ristiriitaan profeetta Samuelin kanssa, kun hän säästää vangitun kuninkaan Agagin ja rikkoo Jumalan käskyä. Tästä alkaa Saulin sisäinen ja ulkoinen luhistuminen: kateus nuorta sankaria Davidia kohtaan, epäluulo, yksinäisyys ja lopulta epätoivoinen käynti Endorin noitavaimon luona kohti väistämätöntä perikatoa.
Teos käsittelee vallan ja omantunnon, kuuliaisuuden ja ylpeyden sekä jumalallisen kohtalon ja ihmisen vapaan tahdon jännitteitä. Saulin hahmossa kuvataan tragiikan ydin: suuruuteen kutsuttu mies, jonka oma luonne kääntyy häntä vastaan. Samalla näytelmä heijastaa 1800-luvun suomalaisen kirjallisuuden pyrkimystä nostaa kotimainen runokieli ylevän draaman tasolle, mikä tekee siitä merkittävän varhaisen suomenkielisen näytelmäkirjallisuuden saavutuksen.
How it begins
Saul , Israelin kuningas. Jonathan , hänen poikansa. Samuel , profeeta ja tuomari Israelissa. David , sankari. Agag , Amalekin vangittu kuningas. Abner , Saulin sotapäällikkö. Joab , | Abisai , | Zerujan pojat, Davidin seuraajat. Asahel , | Abjatar , pappi, Ahimelekin poika. Doeg , Ebomealainen, Saulin palvelija ja salainen neuvon-antaja. Ammiel , eräs kansalainen. Eräs vanha Israelita. Saulin aseenkantaja. Sanansaattaja. Kaksi Sifiläistä tien-neuvojaa. Eräs Amalekilainen nuorukainen. Merab , | Saulin tyttäret. Mikal , | Noitavaimo Endorissa. Pappia, kansan vanhimpia, hovi- ja sotaväkeä, kansaa ja neitoja. Ensimäinen Näytös. Ensimäinen kohtaus. Gilgalissa. (Sotamiehiä, jotka koroittavat voitonmerkkejä, Israelin vanhimpia, pappeja ja kansaa, joka rakentaa kunniaporttia, eräs vanha Israelita, Ammiel, Doeg). 1:n vanhin (vanhalle Israelitalle). Viel' eläminen mailla matkustat Sa vanhus, vaikka sadan vuoden kuorma Sun hartioitas haudan puolehen Ruvennut on jo kallistelemaan. Ma olen kuullut joskus kerrottavan Miehuuden päivän olleen sulla silloin, Kun Eli oli ylimmäinen pappi Ja tuomari — ja siitä aikoja. Kuin olet vaivat vanhuutesi nyt Unohtanut ja tänne lähtenyt? Vanhus. Oletko kuullut maata kylmempää, Miss' ilma tuottaa lunta, missä jää Kuukautta kuusi aallot järvien Sitoopi?
Text from Project Gutenberg, public domain.