Palvelusväkeä
Palvelusväkeä on Roderich Benedixin kirjoittama hilpeä huvinäyttely, joka sijoittuu herrasväen keittiöön ja palvelusväen arkeen. Näytelmän keskiössä ovat kihloissa olevat Hanna ja Pekka, jotka kahvikupin ääressä kinastelevat hellyydestä, työn raskaudesta ja haaveilevat omasta pikkutilasta, hevosesta ja navetasta. Samalla nuori herra ja palvelija Aukusti ahdistelevat sievää Hannaa, joka joutuu puolustamaan kunniaansa ja torjumaan häpeämättömiä kosiskeluja. Vauhdikkaiden kohtausten kautta avautuu kuva siitä, miltä elämä toisen pöydän alla tuntuu.
Teos käsittelee luokkaeroja, palkollisten riippuvuutta isäntäväen oikuista ja tavallisten ihmisten unelmaa itsenäisyydestä ja omasta kodista. Kepeän komiikan alla piilee terävä yhteiskunnallinen huomio: palvelustytön asema on turvaton, ja rakkaus joutuu koetukselle työn ja säätyjen paineessa. Reippaan dialoginsa ja tunnistettavien hahmojensa ansiosta näytelmä viihdyttää yhä, mutta muistuttaa myös ihmisarvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Se on hauska mutta ajatuksia herättävä ajankuva menneen ajan palvelusväen elämästä.
How it begins
Perällä ovi, samoin oikealla, ja vasemmalla. Oikealla taka-alalla hella ja siinä kuparikattila, jossa on kiehuvaa vettä. Peräseinällä molemmilla puolilla kyökkipöytä. Etualalla oikealla ja vasemmalla pienempiä pöytiä. Kaikellaisia kyökkikaluja seinillä ja kyökkipöydillä. Oikea ja vasen katsojista. Ensimäinen kohtaus. Hanna, Pekka. HANNA (lieden luona puuhaamassa kahvipannun kanssa.) PEKKA (tulee keskeltä). Huh, kun onkin kylmä! Onkos sulla kahvi valmiina, Hanna? HANNA (ynseästi). Niinkö sinä sanot »hyvää huomenta?» PEKKA (hellästi). Se tulee perästä, Hanna; kun on näin kamalan kylmä, niin ei voi sanoa kunnollisesti hyvää huomentakaan, ennenkuin saa vähän lämmikettä. HANNA (on kaatanut kahvia kuppiin ja tuo sen Pekalle). Siin' on, ahmatti! PEKKA (juo ahnaasti). HANNA (nyreissään). Semmoisia te miehet olette! PEKKA Mikäs sinua nyt vaivaa? HANNA — Ennen olit niin hellä; et ensinnä kysynyt kahvia, vaan olit makea kuin hunaja! Mutta nyt, kun olemme kihloissa, on hellyys tipotiessään. Mitenkäs sitten käy, kun naimisiin joudumme? PEKKA (on juonut kahvin). Ah, kuinka se lämmittää ja virkistää tätä syntistä ruumista! Mutta Hanna, mitäs puheita ne olivat! Ajattelehan toki että minun täytyy jo aikaisin aamulla syöttää hevoset, puhdistaa vaunut, kantaa vettä, jotta aivan paleltuu kylmästä — ja vasta kuppi kahvia taas tekee minut ihmiseksi. Kas niin, nyt olen jälleen piristynyt ja sanon »hyvää huomenta». HANNA (ivallisesti). Todellakin? PEKKA (levittää kätensä). Tulehan tänne, tipuseni! HANNA (kieltäytyen). Ettet vain rasittaisi itseäsi liikaa. PEKKA Älä nyt hölmöttele, Hanna! HANNA Kun et vaan itse sitä tekisi. Tahdotko vielä kupin kahvia?
Text from Project Gutenberg, public domain.