Meidän Jeremias
Alpo Noposen "Meidän Jeremias" on Turun linnaan sijoittuva historiallinen näytelmä, jonka keskushahmo on maisteri Pietari. Hän on uskonrohkea ja peräänantamaton mies, joka on tuominnut piispan ja tuomiokapitulin kovin sanoin ja siitä syystä joutunut vankeuteen. Näytelmän alussa kuninkaallinen hovioikeus on langettanut hänelle kuolemantuomion, mutta Pietari ei pelkää: hän uskoo lujasti, että korkein oikeus on hänen puolellaan. Ympärillään hänellä on kaksi naista, hartaasti hänestä huolehtinut Lischen Roskamp ja nuori Anna Vargentin, joiden kiintymys ja kilpailu värittävät tapahtumia samalla kun isänmaa horjuu sodan partaalla.
Teos kuvaa vakaumuksen voimaa ja yksilön rohkeutta vallan ja vainon edessä. Se nostaa esiin kysymykset omastatunnosta, totuuden tunnustamisesta ja uskon lohdusta epätoivon hetkellä. Profeetallisen Jeremias-vertauksensa kautta näytelmä puhuu ajattomasti siitä, miten ihminen säilyttää arvonsa silloinkin, kun maine, omaisuus ja henki ovat vaarassa.
How it begins
Turun linnan "eteistupa". Vasemmalta ovi ulos, oikealta ovi "saliin". Perällä ikkuna. Sen oikealla puolella istuinsohva, jonka kansi voidaan ottaa irti, vasemmalla ovenposkessa uuni ja sen vieressä jonkinlainen vuode. Eräitä istuimia. MULTA seisoo "saliin" johtavan oven edessä. TUOMO saapuu ulkoa. TUOMO. Kuin kävi, toveri? MULTA (viitaten saliin päin). Hän tuomittiin. TUOMO. Ei maar. MULTA. Juur vissist. TUOMO. Henki pois? MULTA. Ja tavarat ja kunnia. TUOMO. Ne eivät maar mitään maksa, kerran henki viedään. MULTA. Jos kunniallisna hän kuolisi, ei kirkon herroilla ois kunniata. TUOMO. Siis pappein tähden? MULTA. Heitä loukannut hän ankaroilla sanoillansa on. TUOMO. Ja hovioikeusko tuomitsi? MULTA. Niin, hovioikeus kuninkaallinen. TUOMO. Sa kuulit? MULTA. Kyllä. Eteisessä seisoin, ja salin ovet auki olivat. Siell' akademiamme herroja ja ylioppilaita paljon oli, ja melkein koko tuomiokapituli... TUOMO. Hän maar ei peljännyt? MULTA. Ei rahtuakaan. Niin rohkea ja turvallinen oli kuin tuomio ei hänen vaatteisiinsa ois edes koskenut. TUOMO. Hän maar on mies! MULTA. Näin kuinka tuomionsa kuultuaan hän ylös kavahti ja vastatakseen korotti äänensä. Mut salissa niin suuri nostettihin hälinä, ett' ääntä tuomitun ei kenkään kuullut. TUOMO. Ma sanon, sulle: sitä tuomiota ei panna täytäntöön. MULTA. Niin, ken sen tietäis. TUOMO. Et sinäkään niin häntä kohtele kuin tuomittua. MULTA. Minun asemassa mies toimii niinkuin käsketään. TUOMO. Ja niinkuin etunsa vaatii. MULTA. Sinä varmaankin hänestä olet enin hyötynyt. TUOMO. En puolta, minkä sinä. MULTA. Mene siitä! Hän meidän täällä jutella ei salli.
Text from Project Gutenberg, public domain.