Lukemisia lapsille 1
Viime jouluna oli kulunut 43 vuotta siitä, kun Zacharias Topelius julkaisi ensimmäisen kokoelman satujaan ja laulujaan lapsille. ”Lukemisia lapsille 1” kokoaa nämä rakastetut sadut, leikit ja runot, jotka ovat jo kulkeneet useamman lapsipolven käsiin. Kirjan avaavassa esipuheessa Topelius pohtii lasten kirjallisuuden tarkoitusta ja omaa elämäntyötään: hän kertoo, millaisiksi nämä tekstit ajatteli ja mitä on oppinut pitkästä, läheisestä tuttavuudestaan lasten kanssa.
Topeliuksen kantava ajatus on, että lapsi elää mielikuvituksensa kautta ja että sadun ja leikin terveellinen ravinto on yhtä tärkeää kuin ymmärryksen, tahdon ja tunteen kasvattaminen. Hän torjuu saarnaavan siveysopin — katkeraa lääkettä ei pidä tiputtaa lasten maitokuppiin — ja korostaa esimerkin sekä lämmön voimaa neuvojen sijaan. Teos puolustaa lapsuuden omaa aikaa ja iloa, mutta nostaa esiin myös hartauden, kiitollisuuden ja Jumalan rakkauden. Klassikkona se valaisee suomalaisen lastenkirjallisuuden juuria ja kasvatusajattelua, joka arvostaa mielikuvitusta lapsen sydämen hedelmällisimpänä maaperänä.
How it begins
Viime jouluna oli 43 vuotta kulunut siitä, kuin ensimmäinen kokoelma näitä satuja ja lauluja päästettiin julkisuuteen. Nyt ne leviävät jo Suomen kolmannen lapsipolven käsiin. Niinkuin ne ovat lähteneet rakkaudesta, on ne rakkaudella myöskin otettu vastaan. Onpa jo aika tehdä tiliä niin kalliista perinnöstä, kuin lasten rakkaus ja vanhempain luottamus on. Kerron siis, millaisiksi näitä lasten kirjoja ajattelin. Ensimmäisillä saduilla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin viaton huvittaminen. Ja sepä se on vielä tänäkin päivänä monen sadun tarkoitus. Minä en suosi siveysopillisia satukuvauksia. Pitää olla varoillaan eikä tiputtaa katkeraa lääkettä lasten maitokuppiin. Silloin saattaisivat lapset sylkeä pois sen sekamaidon. Mikä voidaan tehdä ja onkin tehtävä, on ainoastaan pitää kuppi puhtaana ja maito nuorena. Hyvä ravinto tulee silloin itsestään. Minä olen yhtä vähän kuin kukaan muu voinut välttää erhetyksiä ja tämän yksinkertaisen säännön rikkomisia. Minun lastenkirjoissani on kyllä paljo, joka ei kestä koetusta ankaramman tuomion edessä. Mutta olen koettanut oppia jotakin pitkästä ja likeisestä tuttavuudesta rakasten lasteni kanssa. Minä olen oppinut, että lapsen sydän on hedelmällisin kaikista vainioista, kasvamaan hyvää tai pahaa sen mukaan, mitä siihen milloinkin kylvetään. Minä olen oppinut, että lapsi elää siinä, mitä kukin hetki häneen vaikuttaa, ja että hyvän tai pahan esimerkki tulee näistä vaikutuksista, ei neuvoista eikä siveyssäännöistä, koska lapsen elämän kehitys onkin vain alinomainen luominen itselleen uusia mielikuvia.
Text from Project Gutenberg, public domain.