Hermann ja Dorothea

Hermann ja Dorothea on Johann Wolfgang von Goethen eepillinen runoelma, joka on jaettu yhdeksään lauluun, kukin nimetty antiikin muusan mukaan. Otto Mannisen suomennos vuodelta 1929 välittää alkuteoksen heksametrimitan. Tarina sijoittuu pieneen saksalaiseen kauppalaan aikana, jolloin Reinin takaa virtaa pakolaisia sotamullistusten tieltä. Varakkaan majatalonisännän poika Hermann lähtee viemään apua kärsiville ja kohtaa pakolaisjoukossa nuoren Dorothean. Tästä kohtaamisesta kasvaa rakkaus, jonka ympärille kietoutuvat vanhempien toiveet, porvarillinen kunniantunto sekä kysymys siitä, kelpaako vieras tyttö miniäksi.

Teos punoo yhteen yksityisen perhe-elämän ja suuren historian myllerryksen: levottoman ajan keskellä kuvataan kotoisaa pysyvyyttä, vieraanvaraisuutta ja inhimillistä myötätuntoa. Goethe ylistää arkista hyvettä, työteliäisyyttä ja vastuuta lähimmäisestä, ja asettaa rauhallisen porvariselämän vastapainoksi vallankumouksen levottomuudelle. Idyllin ja eepoksen sulautuma teki teoksesta yhden Goethen rakastetuimmista, ja se osoittaa, kuinka suuret aatteet heijastuvat tavallisten ihmisten valinnoissa ja rakkaudessa.