Juudas
Juudas on Lauri Haarlan historiallinen näytelmä, joka sijoittuu Kustaa III:n ajan Suomeen, Anjalan liiton vehkeilyjen ja kapinahankkeiden aikaan. Seestan kartanon kustavilaistyylisessä salissa kokoontuu joukko aatelisia upseereita, pappeja ja Valhalla-veljeskunnan jäseniä, jotka haaveilevat Yrjö Maunu Sprengtportenista Savon vapauttajana ja juonittelevat kuningasta vastaan. Henkilöiden — kuten Jägerhornin, Klickin ja Ehrenströmin — ihanteiden, kunnianhimon ja petollisuuden välille kasvaa jännite, kun aatteet törmäävät henkilökohtaisiin pyyteisiin ja uskollisuus joutuu koetukselle. Kasvattityttö Beata Kristiina edustaa keskellä juonittelua puhdasta sydäntä ja oman tahdon kaipuuta.
Näytelmä käsittelee kavalluksen ja uskollisuuden teemoja, niin kuin nimensä Juudas-vertaus jo viittaa: milloin isänmaallisuus muuttuu petokseksi, ja kuka lopulta kavaltaa kenet. Haarla tarkastelee vallanhimoa, aatteen ja ahneuden sekoittumista sekä yksilön omantunnon asemaa vallankumouksellisten myrskyjen keskellä. Teos valottaa kiehtovasti Suomen historian käännekohtaa ja säilyy ajankohtaisena pohdintana lojaaliudesta ja petturuudesta.
How it begins
Kustavilaistyylinen huone Seestan kartanossa. Oikealla (katsomosta käsin) pieni pelipöytä tuoleineen. Taempana oikealla ovi muihin huoneisiin ja tämän vieressä pieni tarjoilupöytä. Oikealla takanurkassa muuri ja tämän lähettyvillä kaappikello ja pari tuolia. Takaseinän ovesta näkyy osa pientä salonkia siroine huonekaluineen. Taka-alalta, hieman vasemmalta, nousevat pimeähköt kierreportaat vinttikerrokseen. Portaitten edusta ja vasen nurkkaus ylempänä muuta permantoa. Tällä korokkeella kaappi ja seinän viereen työnnetty pöytä. Vasemmalla korkea ikkuna ja tämän lähettyvillä sohva ja pöytä parine tuoleineen. Vasemmalla kaapin päällä kolmihaarainen kynttilänjalka, jonka kynttilöitä ei vielä näytöksen alussa sytytetä, ja katossa kattokruunu. Ulkona hämärtyvä myöhäiselokuun ilta. Kierreportaat ja vasemmanpuolinen nurkkaus jäävät tiheään varjoon. Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä käyttävät herrat aikansa siviilipukuja ja peruukkeja. Viimeksimainittuihin nähden tekevät kuitenkin poikkeuksen Jägerhorn ja Klick, joilla on omat hiuksensa, edellisellä ruskeat ja tuuheat, jälkimmäisellä musta, sileä leikkotukka. Eversti von Otterilla on koko ajan yllään sotilaspuku. Naiset käyttävät ajalle ominaisia ylhäisönaisten pukuja: värikkäitä ja laajahameisia "rastisilji"-, "triumfantti"- ja "peaudesoire"-pukuja kireine kureliiveineen ja runsaine koristeineen. I KOHTAUS. Henrik Argillander , lihava pappi, istuu vasemmalla, sohvalla, piippua polttaen, edessään pikari ja liköörikannu. Beata Kristiina , kirkkoherran kasvatti, sytyttää viimeisiä kattokruunun kynttilöitä. BEATA KRISTIINA (kirkkoherralle; lähestyen, niiaten arasti). Rukoilemalla rukoilen kasvatusisää, ettei hän juopuisi tänä iltana liikaa. Olemme vieraina jalosukuisen everstin ja ritarin kartanossa, ja armollinen emäntämme pahastuisi, jos… ARGILLANDER (keskeyttäen; muhoilevan leppoisasti). Siveän tyttäreni pitäisi muistaa, että siellä Kuopion puolessa saa pappiparka juoda sakat ehtoolliskalkista.
Text from Project Gutenberg, public domain.